Kävin tänään vanhassa opinahjossani, Laajasalon opistossa, puhumassa opiskelijoille audion tulevaisuudesta ja siitä, kuinka oma elämä ja ura on jokaisen omissa käsissä nyt enemmän kuin koskaan. Oli nostalginen tunne käydä koulussa, jossa itse aloittelin omaa mediauraani 20 vuotta sitten. Edelleen muistan sen huumaavan tunteen, joka minut täytti kun tajusin, että täällä voisin ihan oikeasti ottaa jättiharppauksen kohti suurinta unelmaani: Uraa radiomaailmassa.
Niiltä ajoilta on kasapäin aivan järjesttömän hienoja muistoja. Ja tuolta vuodelta on jäänyt myös arvokkaita ystävyyssuhteita. Aina näiden kavereiden kanssa ei kovin usein tule oltua tekemisissä ruuhkavuosikiireiden vuoksi, mutta näillä ihmisillä on aina tila sydämessäni. Lauri, Henkka ja muut, te tiedätte, että puhun teistä.
Palataan tähän päivään. Sain kunnian käydä läpi oman urani tähän mennessä ja kertoa muutaman hauskan tarinan matkan varrelta. Keskeinen viestini uusille tälle toimialalle pyrkiville oli kuitenkin se, että oma ura ja elämä on jokaisen omalla vastuulla. Maailma ei ole meille kellekään mitään velkaa, ja jokaisen on itse päätettävä hyödyntääkö maksimaalisesti tarjolla olevat mahdollisuudet. Jokainen voi haaveilun sijaan tänä päivänä aloittaa vaikka heti oman podcastin ja saada sen kenen tahansa kuultavaksi ilman erillisiä portinvartijoita. Voin kertoa, että koska samanlaisia mahdollisuuksia ei silloin 20 vuotta sitten ollut, olen aina kiitollinen Lahdenpään Epulle, joka antoi nuorelle yli-itsevarmalle minulle mahdollisuuden tarjoamalla kesätöitä Radio NRJ:llä. Silloin kaikki oli nykypäivää enemmän kiinni onnesta, mutta toki onnea tarvitaan nykyäänkin.
Toinen tärkeä asia on yhdessä tekeminen ja ihmisten kunnioitus. Kerroin hienoista ihmisistä, joiden kanssa olen urallani saanut työskennellä ja joilta olen saanut oppia. Ympärilläni on kaikissa työpaikoissani ollut monessa asiassa minua monin tavoin viisaampia ihmisiä. Tämä on ollut siunaus, sillä sellaisessa ympäristössä on voinut itse oppia valtavasti. On hyvä neuvo pyrkiä porukoihin, joissa on erilaisia näkemyksiä ja itseään taitavampia ihmisiä. Verkostoituminen on tänä päivänä helppoa ja siihen kannustan avoimesti.
Tärkein työelämätaito on kuitenkin nyt ja tulevaisuudessa uuden oppimisen taito. Maailma muuttuu koko ajan, eikä meillä kellään ole tänään taitoja, jotka ovat meille keskeisiä osaamisalueita muutaman vuoden kuluttua. Jos asemoi jokaisen päivän mahdollisuudeksi oppia ja hyväksyy sen, ettei tiedä kaikesta kaikkea (nuorelle minulle tää oli toooosi vaikeeta), on mahdollisuus onnistua.
Tämä päivä inspiroi minua paljon. Siellä on hienoa uutta porukkaa tulossa audiomaailmaan mukaan, ja jos he itse niin päättävät, mikään ei pysty pidättelemään heitä.